Valmistuin eilen kauppatieteiden kandidaatiksi Oulun yliopistosta. Fiilis on mahtava! Minulla oli eilen niin hauska päivä rakkaiden ystävieni kanssa, ja työpaikalla pidettiin ihanat kakkukahvit mun valmistumisen kunniaksi.

Pian tulee 7 vuotta täyteen siitä, kun muutin Suomeen. Näihin vuosiin on mahtunut uskomattoman hienoja kokemuksia, kannustavia ja inspiroivia ihmisiä, sekä hyviä ja haastaviakin hetkiä. Nyt tuli myös saavutettua toinen tutkinto ylioppilastutkinnon lisäksi. Silloin, kun valmistuin ylioppilaaksi, en ollut aidosti ylpeä itsestäni. Vaikka minusta myös tehtiin pari uutisartikkelia tähän liittyen ja sain todella paljon positiivista palautetta, en täysin ymmärtänyt miksi ihmiset kokivat tämän niin erikoiseksi. Kävin lukion ja valmistuin 3 vuoden opintojen jälkeen, kuten kaikki muut. Toki ymmärrän, että taustani oli tässä se erikoinen tekijä, mutta olen kuitenkin ajattelut aina niin, että tein vain mitä pitikin.

Voi olla, että pidän itsestäänselvyytenä sitä, että mun pitäisi osata kaikki. Olen itseni pahin kriitikko ja pidän muutenkin todella korkeaa ja tiukkaa standardia itselleni. Minulla oli aluksi vain pieniä tavoitteita, joita halusin saavuttaa. Halusin kirjoittaa ja puhua suomea niin hyvin, ettei kielenkäytöstäni huomaa, että olen ulkomaalainen. Halusin hallita sen niin sujuvasti, että voisin edustaa ajatusmaailmaani ja Korean juuriani. Näiden tavoitteiden saavuttamisen eteen piti (ja edelleen pitää) tehdä töitä todella kovasti. En missään nimessä halunnut, että saisin huonomman arvosanan kurssista sen takia, etten olisi osannut suomea tarpeeksi hyvin. En myöskään halunnut, että minulle annettaisiin armoa siksi, että olen ulkomaalainen. Asetin itseni samalle viivalle kuin muut suomalaiset, ja tein vain parhaani, vaikka se vaatisikin tuplasti-triplasti enemmän töitä.

Kandiksi valmistuminen tuntuu hienolta, ja ehkä nyt alan vasta pikkuhiljaa sisäistämään, mitä kaikkea olen tehnyt sen eteen. Olen myös ikuisesti kiitollinen ystävilleni, ohjaajalleni ja kaikille heille, jotka ovat tukeneet ja uskoneet minuun. Tästä on hyvä jatkaa kohti maisteriopintoja uudessa koulussa, Aalto-yliopistossa!