toukokuu 21, 2019

Masuasukki, jeesata, sluibailla – suomen kielen hankaluus

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, oli äärimmäisen vaikeaa opetella suomea. Tähän liittyy hauskoja tarinoita ja havaintoja, joita aionkin nyt jakaa!

Kirjakieli vs. puhekieli

Halusin opetella heti aluksi suomea kirjakielellä, koska ajattelin, että se on kielen ”standardi” ja ”oikea muoto”. Halusin myös varautua ylioppilaskokeisiin, joissa minun tulisi kirjoittaa kirjakielellä. Yksi kaverini kuitenkin kommentoi tähän, että kirjankielen käyttö voi joissain tapauksissa kuulostaa ärsyttävältä ja jopa epäkohteliaalta, ja siksi olisi fiksumpaa opetella suoraan puhekieltä. En kyllä silloin ymmärtänyt, mitä hän tällä tarkoitti, mutta nyt ymmärrän – kirjakieli puhuttaessa voi kuulostaa toista vähättelevältä.

Suomenkielessä murteet ovat tosi vahvasti läsnä, ja myös Koreassa on vaikka mitä murteita eri paikkakunnilla. Olen Korean pääkaupungista, eli Soulista, kotoisin ja yleisesti ottaen siellä puhutaan ”standardikoreaa”. Tästä syystä aluksi oletin, että myös Helsingissä mentäisiin samalla kaavalla, mutta onhan sitä sielläkin omat puhetapansa.

”Tarviksä jeesiä?”

Mulla on vieläkin valtava määrä tuntemattomia sanoja opittavana, ja näitä tulee varmastikin vastaan entistä enemmän sitten Helsingissä asuessa. En vieläkään ymmärrä stadin slangia, ja vielä hankalampaa tästä tekee se, että en osaa myöskään yhtään ruotsia, josta suurin osa slangisanoista on peräisin. Joskus vuosi-pari sitten kävin vaateostoksilla, ja myyjä kysyi minulta: ”tarviksä jeesiä?”. Mulla ei ollut mitään hajua mitä hän tarkoitti, ja vastasin vain: ”öö, en varmaan…?”, johon myyjä taas vastasi ilomielisesti: ”kerro vaan jos tarvit jeesii, nii mä tuun jeesaan”. Ajattelin vain, että ”okei…?”. Vasta myöhemmin tajusin, että hän tarkoitti auttamista. Olisi pitänyt arvata, mutta siinä tilanteessa olin vaan ihan hämilläni.

21

Kaikki keinot käyttöön

Halusin mahdollisimman nopeasti tottua uuteen kieleen ja sen käyttöön, joten yritin opiskella sitä kaikin keinoin. Aloitin sanakirjasta. Sanakirjassa on usein tiettyä sanaa kohden yksinkertaisia esimerkkilauseita, ja niistä opinkin aika hyviä ilmaisuja. Sitten luin myös lasten runoja, sanomalehden lyhyitä kolumneja ja muutenkin altistin itseni tilanteisiin, joista oppisin jotain. Kuuntelin, luin, kirjoitin ja puhuin paljon vaikka kielioppi olisikin huonoa. Minulla oli onneksi paljon sekä mun ikäisiä, että paljon vanhempia kavereita, ja heidän kanssa keskustellessa pystyin omaksumaan hyvin erilaisia sanastoja itselleni. Isäntäperheessäni kuunneltiin kovasti Antti Tuiskun ja Suvi Teräsniskan albumeja, ja opin paljon kauniita ja hyviä sanoja heidän lauluistaan. Lausumista harjoittelin aluksi sanaleikkien avulla, esimerkiksi: ”mustan kissan paksut posket” ja ”kokoo koko kokko kokoon”.

Uuden kielen oppiminen kieltämättä vaatii paljon työtä, mutta kyllä jossain vaiheessa ”korvat aukeavat” (ja monet varmaan tietävät juuri mitä tarkoitan)! Ja tästä tulikin mieleeni, mikä on hauskin tai oudoin suomen kielen sana sun mielestä? Mitä vinkkejä sulla on uuden kielen oppimiseen?

Kivaa päivää ja palataan! xx

Päivä Helsingissä

© 2019 Hyeri Cho & Joona Väänänen